Long Covid - Sairastetun COVID-19 jälkeinen pitkittynyt väsymys (LC)

On valitettavasti selvää näyttöä siitä, että osalla COVID-19 sairastaneista kärsi pitkittyneistä oireista vielä akuutin sairausvaiheen jälkeen. Joillakin itse COVID-19 on varsin lievä ja väsymysoireet alkavat vasta viiveellä 2-3 kuukauden sisällä COVID-19 oireiden alkamisesta. Osalla COVID-19 oireet ovat välillä parantuneet kokonaan tai lähes kokonaan alkaakseen jälleen uudelleen. 

Vaikean tehohoitoa vaatineen COVID-19 sairauden jälkeen toipuminen voi kestää kauan aikaa. Mikäli keuhkot ovat pahasti vaurioituneet, voi siitä aiheuta pysyvä vaikea vamma, eikä toimintakyky palaa koskaan täysin ennalleen. Tämä tulee erottaa yleisimmistä Long COVID oireyhtymistä, joissa ei ole todettu vaikeita keuhkovaurioita ja joissa potilas ei ole tarvinnut pitkäaikaista sairaalahoitoa. Näissä tapauksissa LC-potilaiden yleisimpiä oireita ovat: pitkittynyt uupumus (fatiikki), kognitiiviset oireet ("aivosumu"), hengenahdistus, alentunut rasituksen sietokyky, unihäiriöt ja päänsärky. Pulssin kiihtyminen rasituksessa ja pystyasennossa sekä muut autonomisen hermoston toimintahäiriöt (dysautonomia, posturaalinen ortostaatinen takykardia) ovat varsin tyypillisiä oireita. Mitään yhtä tarkkaa syytä niiden muodostumiselle ei ole voitu osoittaa. LC:sta on useita erilaisa imliasuja (fenotyyppejä). Osalla potilaista on dysautonomiaa, osalla ei ole. Joissakin tapauksissa dysautonomian taustalta on saatu viitettä tulehduksellisista muutoksia. Syynä voi olla niin sanottu sytokiinimyrsky ja mahdollinen autonomisen hermoston autovasta-aineiden kehittyminen.  On pohdittu myös niin sanottua autonomisenhermoston ganglioniittia. 

LC:n hoito

Mitään parantavaa yksittäistä parantavaa hoitoa ei ole löydetty. Yksittäisissä tapauksissa on käytetty joitakin immunologisia hoitomuotoja, mutta ne ovat vielä kokeellisia. Ne ovat hyvin kalliita ja niihin liittyy omat vaaransa. Sen takia ne tulevat kyseeseen toistaiseksi vain kaikkein vaikeimmissa muodoissa ja silloinkin todella harkiten. Hoito ei saa olla vaarallisempaa kuin itse sairaus. LC muistuttaa paljon ME/CFS-sairautta. ME/CFS-potilailla on tutkittu erilaisia immunologia hoitoja ja kaksoissokkoutetuisa tutkimuksisa kaiksita on tulut vesiperä. Avoimissa tutkimuksissa on moni hoitoa vaikuttanut lupaavalta, mutta kun asiaa on tutkittu tieteellisesti vahvassa satunnaistetussa ja sokkoutetussa verrokkiasetelmassa, ei aktiivin hoidon ja lumehoidon välillä ole todettu selviä eroja.  

Tämän takia LC:n hoito, kuten ME/CFS:n hoito keskittyy oireiden mukaiseen hoidon, mielekkääseen tavoitteiden asettamiseen (SMART GOALS) ja etenkin dekondition välttämiseen. LC:n ennuste näyttää onneksi hyvältä verrattuna ME/CFS:ään. Yli 80 % LC-potilaista kuntoutuu entiselleen tai lähes entiselleen. Valitettavasti pienellä osalla oireet voivat jatkua hyvin pitkään samaan tapaan kuin vaikeimmissa ME/CFS:n muodoissa. Aika tulee näyttämään tämän. Nythän ensimmäisten LC-potilaiden diagnosoinnista on kulunut vielä alle kaksi vuotta. Suomessa ensimmäiset potilaat diagnosoitiin kesällä 2020.

LC:n hoito noudattaa hyvin paljon samoja linjoja kuin ME/CFS:n hoito. Käytettyjä menetelmiä ovat olleet pacing, takykardian hoito beetasalpaajilla, unihäiriöiden hoito, psykofyysinen fysioterapia, toimintaterapia, terveellinen ravitsemus jne. Vuoteeseen ei saa jäädä, vaikka tuntuukin, että oireet lievittyvät vuoteessa ollessa, koska vuoteessa oleminen pahentaa autonomisen hermoston oireita ja lisää riskiä dekondition kehittymiselle. 

Lähtökohtaisesti ennuste on siis hyvä. Sen sijaan, että seurataan kook ajan oireita, tulisi kiinnittää hoito toiminakykyyn ja tavoitteiden toteutumiseen.