Long Covid - Sairastetun COVID-19 jälkeinen pitkittynyt väsymys (LC)

On valitettavasti selvää näyttöä siitä, että osalla COVID-19 sairastaneista kärsi pitkittyneistä oireista vielä akuutin sairausvaiheen jälkeen. Joillakin itse COVID-19 on varsin lievä ja väsymysoireet alkavat vasta viiveellä 2-3 kuukauden sisällä COVID-19 oireiden alkamisesta. Osalla COVID-19 oireet ovat välillä parantuneet kokonaan tai lähes kokonaan alkaakseen jälleen uudelleen. 

Vaikean tehohoitoa vaatineen COVID-19 sairauden jälkeen toipuminen voi kestää kauan aikaa. Mikäli keuhkot ovat pahasti vaurioituneet, voi siitä aiheuta pysyvä vaikea vamma, eikä toimintakyky palaa koskaan täysin ennalleen. Tämä tulee erottaa yleisimmistä Long COVID oireyhtymistä, joissa ei ole todettu vaikeita keuhkovaurioita ja joissa potilas ei ole tarvinnut pitkäaikaista sairaalahoitoa. Näissä tapauksissa LC-potilaiden yleisimpiä oireita ovat: pitkittynyt uupumus (fatiikki), kognitiiviset oireet ("aivosumu"), hengenahdistus, alentunut rasituksen sietokyky, unihäiriöt ja päänsärky. Pulssin kiihtyminen rasituksessa ja pystyasennossa sekä muut autonomisen hermoston toimintahäiriöt (dysautonomia, posturaalinen ortostaatinen takykardia) ovat varsin tyypillisiä oireita. Mitään yhtä tarkkaa syytä niiden muodostumiselle ei ole voitu osoittaa. LC:sta on useita erilaisa imliasuja (fenotyyppejä). Osalla potilaista on dysautonomiaa, osalla ei ole. Joissakin tapauksissa dysautonomian taustalta on saatu viitettä tulehduksellisista muutoksia. Syynä voi olla niin sanottu sytokiinimyrsky ja mahdollinen autonomisen hermoston autovasta-aineiden kehittyminen.  On pohdittu myös niin sanottua autonomisenhermoston ganglioniittia. 

LC:n hoito

Mitään parantavaa yksittäistä parantavaa hoitoa ei ole löydetty. Yksittäisissä tapauksissa on käytetty joitakin immunologisia hoitomuotoja, mutta ne ovat vielä kokeellisia. Ne ovat hyvin kalliita ja niihin liittyy omat vaaransa. Sen takia ne tulevat kyseeseen toistaiseksi vain kaikkein vaikeimmissa muodoissa ja silloinkin todella harkiten. Hoito ei saa olla vaarallisempaa kuin itse sairaus. LC muistuttaa paljon ME/CFS-sairautta. ME/CFS-potilailla on tutkittu erilaisia immunologia hoitoja ja kaksoissokkoutetuisa tutkimuksisa kaiksita on tulut vesiperä. Avoimissa tutkimuksissa on moni hoitoa vaikuttanut lupaavalta, mutta kun asiaa on tutkittu tieteellisesti vahvassa satunnaistetussa ja sokkoutetussa verrokkiasetelmassa, ei aktiivin hoidon ja lumehoidon välillä ole todettu selviä eroja.  

Tämän takia LC:n hoito, kuten ME/CFS:n hoito keskittyy oireiden mukaiseen hoidon, mielekkääseen tavoitteiden asettamiseen (SMART GOALS) ja etenkin dekondition välttämiseen. LC:n ennuste näyttää onneksi hyvältä verrattuna ME/CFS:ään. Yli 80 % LC-potilaista kuntoutuu entiselleen tai lähes entiselleen. Valitettavasti pienellä osalla oireet voivat jatkua hyvin pitkään samaan tapaan kuin vaikeimmissa ME/CFS:n muodoissa. Aika tulee näyttämään tämän. Nythän ensimmäisten LC-potilaiden diagnosoinnista on kulunut vielä alle kaksi vuotta. Suomessa ensimmäiset potilaat diagnosoitiin kesällä 2020.

LC:n hoito noudattaa hyvin paljon samoja linjoja kuin ME/CFS:n hoito. Käytettyjä menetelmiä ovat olleet pacing, takykardian hoito beetasalpaajilla, unihäiriöiden hoito, psykofyysinen fysioterapia, toimintaterapia, terveellinen ravitsemus jne. Vuoteeseen ei saa jäädä, vaikka tuntuukin, että oireet lievittyvät vuoteessa ollessa, koska vuoteessa oleminen pahentaa autonomisen hermoston oireita ja lisää riskiä dekondition kehittymiselle. 

Lähtökohtaisesti ennuste on siis hyvä. Sen sijaan, että seurataan kook ajan oireita, tulisi kiinnittää hoito toiminakykyyn ja tavoitteiden toteutumiseen.

KORONAROKOTUS, narkolepsia ja krooninen väsymysoireyhtymä 

Moni narkolepsiapotilas ja kroonista väsymysoireyhtymää (ME/CFS) potilas on kysynyt minulta koronarokotuksista.

Voiko koronarokotus aiheuttaa narkolepsiaa ?

Tällaisesta ei ole mitään näyttöä. Olen seurannut tätä erittäin tarkkaan, kun muistissani on vielä vuoden 2010 narkolepsian ilmaantumisen kasvu. Pandemrix-rokotuksen jälkeen valtaosa narkolepsioista ilmaantui viimeistään 4-6 kuukautta rokotuksen jälkeen. Koronarokotusten aloittamisesta on kulunut jo huomattavasti pitemmän aikaa, emmekä me ole saaneet minkäänlaisia signaaleja siitä, että rokotus aiheuttaisi narkolepsiaa tai kroonista väsymysoireyhtymää. Olemme tutkineet myös ihmisten HLA-kudostyyppien yhteyttä koronatautiin ja mahdolisiin koronataudin jälkioireisiin. Alustavien selvitysten perusteella näyttää siltä, että narkolepsialle altistava HLA DQB1*0602 voisi jopa suojata koronataudilta. Ainakaan se ei alustavien selvitysten mukaan näytä olevan yhteydessä koronataudin jälkioireiden ilmaantumiseen eikä rokotushaittoihin.  

Onko joku rokotus turvallisempi kuin joku toinen?

Astra-Zeencan rokotuksista on raportoitu mm. hyytymishaittoja, minkä takia niiden käyttöä on Suomessa rajattu. RNA-rokotteisin (mm. Pfizer-Biontech ja Moderna) on liitetty joitakin sydänlihaksen tulehdustapauksia (myokardiitti). Myokardiittia altistavana tekijänä on ollut usein rokotuspäivän tai sitä seuraavien päivien aikainen voimakas fyysinen rasitus. Kauan aikaa sitten puolustuvoimissa todetttin varusmiehillä myokardiitteja, jos he olivat rasittaneet itseään paljon ollessaan flunssaisia. Sen jälkeen, kun puolustusvoimissa kiellettiin flunssaisena marsseihin jne osallistuminen, ovat ne jääneet paljolti historiaan. Kenenkään ei pidä rasittaa itseään voimakkaasti kuumeisena tai minkään infektiosairauden yhteydessä. Rokotusta voidaan tässä suhteessa verrata infektioon. 

Voiko narkolepsia tai ME/CFS-potilas ottaa koronarokotuksen?

Tyypin 1 narkolepsia (NT1) eli narkolepsia-katapleksia on nykykäsityksen mukaan autoimmuunisairaus, jossa ihmisen oma elimistö on tuhonnut/ vaurioittanut aivoissa sijaitsevia oreksiinia tuottavia hermosoluja. Tämä on huomioitava. 

Narkolepsiapotilas ja ME/CFS-potilas voi ottaa turvallisesti kumman RNA-rokotteen tahansa. On ilman muuta suositettavaa ottaa koko rokotussarja. Suhtaudun asiaan hyvin kriittisesti ja mielestäni KRAR:n ja THL:n suositukset ovat järkeviä. Rokotuksen ottaminen helpottaa elämää kun voi turvallisin mielin osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tavata sukulaisia ja ystäviä. Jos on oireita on kuitenkin huomioitava, että rokotuksen ottaminen ei tarkoita sitä, etteikö myös rokotettu voisi kuitenkin tartuttaa muita ihmisiä. Tämän vuoksi ei tule unohtaa maskin käyttöä ja riittäviä etäisyyksiä. Jos on oireita, niin tulee testata itsensä. 

Rokotus kannattaa ottaa myös siksi, että jos kaikesta huolimatta sattuu saamaan COVID-19:n on se lievempi rokotetuilla kuin rokottamattomilla. Kaikki rokotteet suojaavat kaikilta virusvariaatioilta. Uuden Omicron-variantin suhteen tarvitaan vielä lisätietoa, muta senkin suhteen rokotuksesta ei ole nykytiedon mukaan ainakaan haittaa. Tulevaisuudessa saadaan uusia rokotteita, jotka antavat nykyisiä rokotteita paremman suojan myös havaittuja uusia variantteja vastaan.  Uusien varianttien ilmaantuminen voi tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa kanatta ottaa tehosteet aika ajoin, mahdollisesti esimerkiksi kerran vuodessa samaan tapaan kuin kausi-influenssaa vastaan. 

Voidaanko mahdollisia rokotushaittoja ennaltaehkäistä?

Narkolepsiapotilailla on keskimääräistä useimmin aiemmassa historiassa myös erilaisia allergiaoireita tai muita samanaikaisia autoimmuunisairauksia. Jos anamneesissa on ollut allergisia oireita, voidaan ajatella ottaa antihistamiinia ennen rokotusta. Sen ei ole todettu vaikuttavan selvästi immuniteetin kehittymiseen. Rokotuksen aiheuttamat tulehdusreaktiot (olkavarren punoitus, kipeytyminen, kosketusarkuus ja mahdollinen lämmön nousu tai kuume ja mahdollinen päänsärky) ovat oireita siitä, että rokotus "puree" elimistön reagoidessa rokotukseen. Se on periaatteessa "hyvä asia".  Jos tällaisia oireita pelkää, voi niitä ennaltaehkäistä esim. ilman reseptiä saatavalla antihistamiinilla. JOs nousee kuumetta, voi siihen ottaa parasetamolia. Rokotuspäivänä ei kannata rasittaa itseään liikaa eikä myöskään rokotusta seuraavina kolmena päivänä. Tavallinen liikunta on täysin sallittua, muta punttisali ja hikoamista aiheuttavat juoksu ja muu liikunta on hyvä jättää väliin. Jos kyseessä on aktiiviurheilija ja aiemmassa historiassa on ollut esimerkiksi useita nokkosihottumia (urtikariaa), on hyvä pitää kaikkein voimakkaammassa harjoittelussa kahden viikon tauko. Missään nimessä ei tule vain levätä. Liikunta on aina hyvästä. THL:n sivuilla on enemmän asiaa rokotuksista ja niiden haitoista.