Aloitin tänään tämän blogin pitämisen. En vielä teidä miten tämä toimii vai toimiiko lainkaan. Tämä blogimaailma on minulle uutta, mutta niin oli Internet-maailmaan siirtyminenkin yli 30 vuotta sitten vuonna 1983. Tuolloin olin ensimmäisten suomalaisten maallikkojen joukossa, jotka alkoivat käyttää Helsingiuksen uraa uurtavaa eunetia. Web-sivut täytyi kirjoittaa itse koodaamalla. Modeemini nopeus oli peräti 1200 merkkiä sekunnissa jos nyt oikein muistan.
En aio pitää tätä blogia jatkossa tietokoneisiin enkä internetiin liittyen. Ehkä joitakin mielestäni hyviä vinkkejä voin kirjoitella. Sallinnette minun nyt kuitenkin aluksi kirjoittaa vähän muisteluitani mikrotietokonemaailmanani alkuajoilta. Siirryn sitten varsinaiseen asiaani, eli kirjoittamaan väsymyksestä, kroonisesta väsymysoireyhtymästä, rasitusintoleranssista, PANSista, narkolepsiasta ja niihin liittyvistä asioista.
Tietokoneeni ovat olleet aina jossain määrin kehityksen kärjessä. Ennen mirkotietokonetta käytin HP:n ohjelmoitavia laskimia ja yliopiston PDP-11 tiewtokonetta sekä yliopiston tietokoneita. Tilastoajojen ohjeet tein reikäkorteille ja sitten odottamaan omaa ajovuoroa. Joskus meni useampi päivä ennen kun sain ajetuksi tutkimushenkilöiden oireiden esiintymisen ja muutamat Studentin t-testit kahden ryhmän välillä. Ensimmäinen mikrotietokoneeni oli DEC Rainbow ja käyttöjärjestelmänä siinä oli CPM. Siinä oli kaksi lerppua eli 5.5 tuuman pehmeää levyä. Hankin siihen sittemmin myös ruhtinaallisen suuren 5 MB:n kovalevyn. Tietokonelehti haastatteli minua siitä, miten lääkäri voi hyödyntää mikrotietokonetta. No, monella tapaa. Kirjoitin itse Pascalilla epidemiologisia ja tilastotieteeellisiä ohjlemia, joiden avulla laskin nopeasti riskisuhteita luottamusväleineen erilaisissa tutkimuksissa. Epidemiologian oppi-isinä minulla oli tuolloin etenkin Olli S Miettinen ja Milos Jenicek. Miettinen oli huippulahjakas ja uusia uria avaava teoreettinen epidemiologi. Jenicek oli käytännön läheinen ja helposti ymmärrettävä ja käytän edelleen hänen ranskalaisia oppikirjojaan. Tällä hetkellä käytän pääasiassa Applen 15 tumman Retina-näyttöistä MacBook Prota. Tässä on 2.6 GHz nelisydäminen prosessori, 16 GB keskusmuistia ja terabitin "kuplamuisti". Siirryin Mac-maailmaan noin 10 vuotta käytettyäni sitä ennen parikymmentä vuotta CPM:ää - DOSia ja eri Windowsin versioita huomatakseni vain, että Windows tavallaan vain huononi huononemistaan. En ihmettele lainkaan miksi niin moni muukin tutkija käyttää Macceja. Ihmetystä minussa herättää mm se, että muutamat harvinaiset Windows-ohjelmani pyörivät tässä Parallelsin avulla nopeammin kuin uusimmissa Windows-koneissa puhuttamattakaan siitä, että vanhat DOS:lle kirjoittamani Pascal-ohjelmat pyörivät myös ilman mitään ongelmia. Tilastoajot teen pääasiallisesti STATA-ohjelmistolla eikä siinä ole käytännössä mitään rajoituksia otoskoon eikä muuttujien lukumäärän välillä. Monimutkaisetkin mallit ja graafiset kuvat valmistuvat sekunnin osissa. Ehkä tämä näistä koneista tällä hetkellä.
KROONISESTA VÄSYMYKSESTÄ JA SYMPATOVAGAALISESTA TASAPAINOSTA
Tänään kävi vastaanotolla jälleen kaksi kroonisesta väsymyksestä kärsivää potilasta. Heitä oli tutkittu aiemmin hyvin ja huolellisesti, mutta syytä väsymykselle ei ollut saatu vahvistetuksi. Oireet viittasivat systeemiseen rasitusintoleranssiin (SEID; Systemic Exertion Intolerance Disorder) ja teimme jatkuvan syke sykkeeltä verenpainemittauksen ja ortostaattisen testauksen. Etenkin toisen tuloksena oli selkeä posturaalinen sydämen sykkeen kiihtyminen. Makuulla pulssi oli luokkaa 56-60 ja pian pystyyn nousemisen jälkeen se nousi yli 110:n verenpaineen laskiessa vain hivenen. Hän oli voimakkaasti sympatikotooninen eikä yöuni ollut elvyttävää. Päin vastoin unen aikainen sympaattisen hermoston tonus oli jopa korkeampi kuin valveella. Käyrät näyttivät punaista koko yön ajalta. Päätin vielä tehdä joitakin lisäselvityksiä, jotta saisin tarkemmin selvitetyksi tahdosta riippumattoman hermoston häiriön syyt. Genettiset tekijät ovat ilman muuta osasyynä. Suvussa oli ollut myös muita, joiden oireet olisivat saataneet johtua samantapaisista autonomisen hermoston häiriöistä. Geneettiset syyt ovat kuitenkin väsymyksessä aina vain osasyy ja tärkeimmät tekijät liittyvät ympäristöön. Ympäristötekijät liittyvät elintapoihin ja toisaalta erilaisiin triggereihin. Tälläkin potilaalla oireet olivat alkaneet kuumeisen nuhakuumeen ja kurkkukivun jälkeen.
Palaan asiaan kun olen saanut tuloksia ohjelmoiduista tutkimuksista. Seuraavan käynnin yhteydessä suunnittelemme myös jatkohoidot.
