Väsymyksestä ja liikenteestä – hyvälaatuinen yöuni parantaa liikenneturvallisuutta.
Markku Partinen
On taas kesäaika. Valoa on paljon. Olettaisi, että ihmisiä väsyttää vähemmän, mutta niin ei aina ole.
Olen kirjoittanut aivoterveyteen liittyen toisaalla ajoväsymyksestä. Postaan kirjoitukseni hieman muokattuna nyt tännekin omaan blogiini. Ehkä tietoisuus asiasta leviää siten vieläkin paremmin.
Kuten Rechtschaffen on todennut, riittävän pitkä ja riittävän hyvälaatuinen uni on välttämätöntä elämälle. Muutoin on vaikeata ymmärtää, miksi kaikki eläimet ja myös kaikki kasvit nukkuvat. On runsaasti näyttöä siitä, että vuosia kestänyt vaikea unettomuus, hoitamaton uniapnea ja merkittävä univaje lisäävät vyötärölihavuuden, aikuistyypin diabeteksen, verenpainetaudin, sydäninfarktin, aivoinfarktin ja muistisairauksien riskiä. Unen puute aiheuttaa aivojen gliasolujen aineenvaihdunnan häiriöitä minkä seurauksena neuronien energian saanti huononee. Toisaalta valveen aikana muodostuneet kuona-aineet kertyvät aivoihin, koska N2- ja N3-unen aikana toimiva glymfaattinen järjestelmä eli aivojen pesukoneen toiminta häiriintyy. Sen seurauksena aivot eivät puhdistu riittävästi nukkuessa.
Väsymysonnettomuuksia tapahtuu eniten touko-elokuun välisenä aikana ja vähiten tammi-helmikuussa. Omien VALTin aineistoon perustuvien selvitysteni mukaan kolmen kuukauden jaksoissa tarkasteltuna väsymysonnettomuuksia tapahtuu vähiten tammi-maaliskuussa (20.8 %) ja eniten kesä-elokuussa (31.8 % kaikista väsymysonnettomuuksista). Nuoret alle 25-vuotiaat kuljettajat ovat kaikkein useammin osallisina väsymysonnettomuuksissa. Väsymysonnettomuuksia on tapahtunut vähiten 55-65-vuotiaille kuljettajille.1
Väsymys muodostaa merkittävän liikenneonnettomuusriskin ja ehdottomasti yleisin uneliaisuuden syy on liian vähäiseksi jäänyt yöuni. Suomessa liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimissa kuolonkolareissa noin joka kuudennessa on väsymys ollut yhtenä riskitekijänä. Onnettomuuteen johtaneeksi avaintapahtumaksi tutkijalautakunnat ovat määrittäneet kuljettajan nukahtamisen noin 9 % onnettomuuksista. Nämä ovat todennäköisesti aliarviointeja. Monen tutkimuksen mukaan yli kolmannes kaikista liikenneonnettomuuksista liittyy kuljettajan väsymykseen. Väsymystä ja vireystasoa ei edelleenkään huomioita riittävässä määrin liikenneonnettomuuksien syitä arvioitaessa. Yhtenä syynä on arvioinnin vaikeus. Meillä ei ole ”sleepymeteriä” samalla tavalla kuin ”alkometeriä”. Tietoa on kuitenkin runsaasti ja jokainen voi testata itse sitä, kuinka väsynyt on valvottuaan pitkään. Törmäyskolarit painottuvat ensisijaisesti iltapäivään ja yksittäisonnettomuudet aamuyöhön selittyen liikenteen määrien eroista eri vuorokauden aikoina. Nukahtamiset tapahtuvat useimmiten hyvissä sää- ja liikenneolosuhteissa kesäaikana. Onnettomuuspaikkana on useimmiten valtatie.1
Väsymys- ja nukahtamisonnettomuuksia tapahtuu eniten aamuyöllä kello 01-06 ja etenkin kello 02-05 aikaan. Toinen väsymysonnettomuuksien ryvästymä on iltapäivällä kello 14-17 aikaan. Nuorten alle 26-vuotiaiden kuljettajien vedonlyöntisuhde aamuyön onnettomuuksiin verrattuna yli 26 vuotiaisiin kuljettajiin on 3.4 (95 % luottamusväli 2.7-4.3).1 Hollantilaisten tutkimusten mukaan kahden tunnin ajaminen aamuyöllä kello 01 jälkeen vastaa ajamista yli 0.5 ‰ humalassa ja kolmen tunnin ajaminen ilman taukoa vastaa jo 0.8 ‰ humalatilaa.2 Voidaankin sanoa, että mikäli liikenneonnettomuus on tapahtunut aamuyöllä, on sen ensisijaisena aiheuttajana väsymys, paitsi jos kuljettajan väsymys voidaan selvästi sulkea pois. Jos kuljettajan voidaan todeta nauttineen vähänkin alkoholia, kasvaa väsymysonnettomuuden todennäköisyys selvästi. Tämä tulisi huomioida aina myös selvitettäessä aamuyöllä tapahtuneen liikenneonnettomuuden syitä.
Unen puutteen ja mahdollisen alkoholin käytön lisäksi yleisiä syitä väsymykseen liittyviin liikenneonnettomuuksiin ovat keskushermostoon vaikuttavien väsyttävien lääkeaineiden tai muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden käyttö. Muita syitä ajoväsymykseen voivat olla esimerkiksi hoitamaton uniapnea tai narkolepsia.1, 3, 4
Tuore Juhani Kalsin ym. tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, joiden mukaan alle kuuden tunnin yöuni lisää merkitsevästi vakavien liikenneonnettomuuksia riskiä silloinkin, kun vakioidaan kuljettajan ikä, sukupuoli, alkoholin käyttö ja ajoaika.5 Yksittäisenä riskitekijänä tarkastellen alle 6 tunnin yöunen vedonlyöntisuhde (OR) nukahtamisonnettomuudelle oli 10.8 (95% luottamusväli 3.2 – 36.4).5 Alkoholilla on merkittävä rooli liikenneturvallisuudessa, mutta unen puute muodostaa sitäkin suuremman riskin. Pieni määrä alkoholia veressä hyvin nukutun yön jälkeen (ilman unihäiriöitä) huonontaa ajokykyä vähemmän kuin väsyneenä ajaminen huonosti nukutun alle kuuden tunnin yöunen jälkeen.1, 5 Tämä ei tietenkään tarkoita, että autoa saisi ajaa alkoholin nauttimisen jälkeen. Rattijuopumuksen rajana on Suomessa 0.5 ‰. Roehrsin tutkimusten mukaan neljän tunnin yöunen jälkeen nautittu yksi olutpullollinen vastaa kuuden olutpullon juomista, eli vähintään noin 0.8 – 1 ‰ humalaa.6 Myös pitkä valvominen ilman alkoholia aiheuttaa merkittävän liikenneonnettomuusriskin. Dawsonin ja Reidin tutkimuksissa 24 tunnin valvominen vastasi 1 ‰ humalatilaa. 17 h valvomisen (esim. herääminen kello 08 ja valvominen kello 01 saakka) jälkeen suoritustaso oli samalla tasolla kuin jos alkoholia olisi veressä 0.5 ‰.7 Myös seitsemän perättäisen osittain valvotun yön jälkeen (koehenkilö nukkui 2 tuntia alle normaalin yöunen tarpeensa) ajokyky vastaa jo 0.9 ‰ humalatilaa.8
Etenkin nuoret kuljettajien riski nukahtaa rattiin aamuyöllä on suurentunut. Festarit, bailut ja tanssit kuuluvat kesäaikaan. Auton kuljettajana toimiva nuori ei itse juo alkoholia. Mutta lähdettäessä juhlista kotiin aamuyöllä on onnettomuusriksi merkitsevästi kasvanut, ainakin jos kuljettaja ei ole nukkunut tehonokosia (lyhyitä päiväunia kahvin tai tehojuoman nauttimisen jälkeen) ennen paluumatkaa.9, 10 Muiden torkkuminen takapenkillä ei lisää ajoturvallisuutta - eivät myöskään vaaralliset kehotukset ajaa reippaasti, sillä väsymys huonontaa myös huomiokykyä ja hidastaa reagointinopeuksia.
Rattiin nukahtamista edeltää aina väsymystuntemuksia tai muita ennustemerkkejä väsymyksestä. Jos pää nyökähtää autoa ajaessa tarkoittaa se sitä, että kuljettaja on jo torkahtanut hetkeksi, jolloin niskalihasten jäntevyys laskee ja pää nyökähtää eteenpäin. 80 km tuntivauhtia ajettaessa auto liikkuu sekunnissa noin 22 metriä. Kolmen sekunnin aikana auto on liikkunut jo yli 60 metriä. Väsymyksen seurauksena voi olla ajautuminen pientareelle, vastakkaiselle kaistalle tai tieltä ulos vasemmalle kääntyvässä kaarteessa. Yhtenä oireena ajon aikaisesta väsymyksestä on ajonopeuden laskeminen. Jos auton vauhti on moottoritiellä alle 80 km/h on hyvin mahdollista, että kuljettaja on väsynyt, eikä hän edes aina tajua hyvin ajavansa niin hiljaa.
Paras keino lisätä ajoturvallisuutta myös loma-aikana on nukkua öisin vähintään 6 tuntia ja nukkua tehonokoset, jos kaikesta huolimatta ajattelee lähtevänsä ajamaan autoa aamuyöllä tai pitkän valvomisen jälkeen. Muistetaan myös, että liian lyhyeksi jäänyt yöuni lisää huomattavasti alkoholin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia havaitsemiskykyyn, reagointinopeuksiin ja vireystason säilyttämiskykyyn.
Viitteet
1. Partinen M. Väsymys ja nukahtaminen kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa. Helsinki: Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta (VALT) (ISBN 951-9346-47-3), 2004.
2. Verster JC, Taillard J, Sagaspe P, Olivier B, Philip P. Prolonged nocturnal driving can be as dangerous as severe alcohol-impaired driving. J Sleep Res 2011;20:585-588.
3. Huhta R, Hirvonen K, Partinen M. Prevalence of sleep apnea and daytime sleepiness in professional truckdrivers. Sleep Med 2021;81:136-143.
4. Huhta R, Sieminski M, Hirvonen K, Partinen E, Partinen M. A New Screening Tool (BAMSA) for Sleep Apnea in Male Professional Truck Drivers. J Clin Med 2024;13.
5. Kalsi J, Tervo T, Bachour A, Partinen M. Sleep versus non−sleep-related fatal road accidents. Sleep Medicine 2018;51:148-152.
6. Roehrs T, Beare D, Zorick F, Roth T. Sleepiness and ethanol effects on simulated driving. Alcohol Clin Exp Res 1994;18:154-158.
7. Dawson D, Reid K. Fatigue, alcohol and performance impairment. Nature 1997;388:235.
8. Powell NB, Schechtman KB, Riley RW, Li K, Troell R, Guilleminault C. The road to danger: the comparative risks of driving while sleepy. Laryngoscope 2001;111:887-893.
9. Reyner LA, Horne JA. Efficacy of a 'functional energy drink' in counteracting driver sleepiness. Physiol Behav 2002;75:331-335.
10. Mets MA, Ketzer S, Blom C, et al. Positive effects of Red Bull(R) Energy Drink on driving performance during prolonged driving. Psychopharmacology (Berl) 2011;214:737-745.
